Jälkisanat novellin jälkeen

*

Hari seisoi Balin kansainvälisen lentokentän saapuvien matkustajien aulassa. Hän vilkaisi valokuvaa kädessään ja kolusi katsellaan ihmisten virtaa. Vihdoin liukuoven suusta ilmestyi valkoiseen mekkoon pukeutunut nainen, jonka aaltoilevien hiussuortuvien alla keikkuivat turkoosit höyhenkorvakorut. 

”Sara”, Hari sanoi ja nosti kätensä ilmaan. Nainen huomasi Harin innokkaan vilkutuksen.

”Mikä yllätys, en odottanut kenenkään olevan minua vastassa.”

”On kunnia olla teitä vastassa.” Hari painoi kämmenensä yhteen leukansa alla ja kumarsi.

Sara seurasi Haria autoon. Ajomatkan viimeinen taipale eteni kävelyvauhtia kompuraisella polulla. Auto kaarsi pihamaalle ja valokeila pyyhkäisi koruttoman betonirakennuksen yli. Sara nousi autosta. Sirkat sirisivät pikimustassa yössä ja jossakin lähistöllä äänteli gekko.

Hari auttoi matkalaukun kanssa ja toivotti Saran kertaalleen sydämellisesti tervetulleeksi. Samalla hän välitti lämpimät terveiset Agungin sukulaisilta.

Sara oli otettu. Vuoteeseen mennessään hän ei kuitenkaan voinut lakata ajattelemasta, miten Agungin matka toiselta puolelta maailmaa oli mennyt. Ikävä raastoi häntä. Siitä oli jo kaksi viikkoa, kun he olivat viimeksi olleet yhdessä.

*

Aamu valkeni ripeästi. Talon emäntä Dian lisäsi paistettujen nuudelien joukkoon kevätsipulia, porkkanaa, ituja ja kuivattua sipulia. Hän sammutti kaasuhellan ja pannu lakkasi tirisemästä. Sara astui keittiöön.

”Huomenta Sara. Tulit juuri sopivaan aikaan”, Dian sanoi ja lappasi aamiaisen tiikkipuusta veistetylle lautaselle. Puolipallon muotoisen annoksen päälle hän lisäsi vielä paistetun kananmunan.

”Tuhannet kiitokset.” Sara istuutui jakkaralle muttei rohjennut saman tien tarttua aterimiin.

“Mitä aiot tehdä tänään?” Dian kysyi.

“Yritän löytää rannalla erään erityisen paikan, joka jäi mieleeni viime kerralta.”

Aamiaisen jälkeen Sara kulki rannalla vedenrajan tuntumassa. Laineet olivat työstäneet maan kovaksi, mikä esti sandaalien painumasta hiekkaan. Suosittu ranta kuhisi vahvoja ja ruskettuneita vartaloita. Hän oli imarreltu kohdatessaan komean, surffilautaansa ylpeästi kantavan miehen hymyilevän katseen.

Hän kuitenkin vältti pistoksen omatunnossaan, sillä ei antanut ajatuksen vietellä. Agungin kanssa hän oli oppinut olla takertumatta ajatuksiin. Hän antoi niiden jatkaa matkaansa kuin taivasta kyntävät poutapilvet.

*

Niemenkärjen taakse tultuaan Sara näki tyrskyjen kovertaman laakean siirtolohkareen kivenheiton päässä rannasta. Muistot hänen ja Agungin ensikohtaamisesta vyöryivät mieleen samaan tapaan kuin entisen rakkaan parfyymin tuoksu tai vieraan tuttu ele voi sysätä ajatukset menneisyyteen silmänräpäyksessä.

Sara muisti elävästi, kuinka he olivat tavanneet ensimmäisen kerran Agungin ohjaamalla joogatunnilla. Riisipeltojen tilkut olivat kylpeneet aamuauringon paisteessa, kun tuuli oli alkanut puhaltaa valtoimenaan kuusikulmaisen bambukatoksen läpi. Monsuunisateen alettua Agungin ääni oli jäädä katolle hakkaavien sadepisaroiden peittoon.

Rankkasade oli hellittänyt ja Agung oli painanut tiikeribalsamia oppilaiden otsaan. Sara oli maannut selällään ja tuntenut taianomaisen hetken, kun Agung oli hieronut hänen hartioitansa. Tuskin koskaan aiemmin oli hänen myrskyävä mielensä yhtä tyyneksi laantunut. Totta kai Agung oli vaistonnut tehneensä vaikutuksen vaaleaan kaunottareen.

He olivat viettäneet loppupäivän yhdessä ja löytäneet huikean kivilohkareen rannan edustalla. He olivat harjoittelleet asanoita sen päällä eivätkä huomanneet vuoroveden nousevan. Illansuussa meri oli saartanut heidät, eikä uiminen mantereelle ollut enää turvallista merivirtojen takia.

Niinpä he olivat jääneet kiven päälle yöksi, meren vangeiksi sametinpehmeän taivaankannen alle. He olivat seuranneet tähtien vaellusta, ja Sarasta oli tuntunut kuin heidän välillensä kehkeytynyt vetovoima ohjaisi taivaankappaleiden liikettä. Sinä yönä heistä taisi tulla yhtä.

*

Illalliseksi Dian valmisti paistettua riisiä ja banaaninlehtiin käärittyjä tonnikalan kuutioita tomaattipohjaisessa chili-inkiväärikastikkeessa. Ruokailun jälkeen Sara vetäytyi huoneeseensa valmistautumaan seuraavan päivän puhdistusrituaaliin ja seremoniaan, jossa hän viimein tapaisi Agungin.

Aamu valkeni vesiputouksella. Pystysuoran seinämän kieleke syöksi vettä raivoisasti ja putouksen uomasta höyryävä vesi kastoi vaatteet hetkessä. Shamaani ja tämän tytär Ayu olivat jo paikalla, kun Sara saapui.

Kolmistaan he lähtivät kulkemaan polkua, joka kiemurteli viidakkon siimekseen. Sammal oli tehnyt jyrkistä kiviportaista liukkaita, joten Sara riisui varvassandaalinsa. Hetken kuluttua he saapuivat rauhallisesti solisevalle putoukselle, jonka vehreä luonto kätki uumeniinsa. Valo kajasti korkeiden puunlatvojen lomasta.

Sara ei liiemmin uskonut parantajien puheita, mutta hän arvosti saarelaisten hengellisiä perinteitä. Ne loivat elämään sisältöä, merkitystä. Ja kuka hän oli sanomaan, josko tulivuoren alla virtaavan laavan päätähuimaavalla energialla on ihmisiin vaikutuksia, jotka ovat vielä toistaiseksi tieteen selityskyvyn ulottumattomissa.

Ennen puhdistautumista Ayu vei suuren kannon kupeeseen banaaninlehdelle asetettuja kukkien terälehtiä ja kukkurallisen riisiä. Sitten hän sytytti suitsukkeita uoman reunaan ja pyysi Saraa pukeutumaan saronkiin kasvuston suojassa.

Vaihdettuaan sarongin ylleen Sara kahlasi veteen Ayun perässä. Pinta kipusi rinnan korkeudelle ja pienten kalojen törmäily kutitti sääriä. He kastelivat vuorollaan päälakensa vesiputouksen alla, liittivät kätensä yhteen rintansa korkeudella ja osoittivat kiitollisuutta esivanhempia ja äiti Maata kohtaan.

Toimituksen jälkeen Sara, Ayu ja shamaani istuutuivat polvilleen riisioljista kudotun tatamin päälle. Shamaani tarttui Saraa kädestä, sulki silmänsä ja aloitti mantran. Sitten Ayu tulkkasi. Saran mieleen jäi arvoituksellinen lause.

”Iltapäivällä elät uudestaan hetken, joka muutti elämäsi.”

Shamaanin ja Ayun tapaamisen jälkeen Saran oli aika kiirehtiä seremoniaan.

*

Seremonia järjestettiin saaren sisämaassa sijaitsevan kylän keskustassa. Vilkas Ubudin kylä veti puoleensa mystiikan nälkäisiä matkailijoita, itseään etsiviä länsimaalaisia ja hyvinvoinnin ammattilaisia kaikkialta maailmasta. Sara istui hänelle varatulle paikalle odottamaan Agungia.

Seremonian kulkuetta johti mystinen olento Bhoma, jonka raivokas hampaiden irvistys suojeli osallistujia pahoilta hengiltä. Paraatin pääosaa esitti bambusta rakennettu valtavan kokoinen härkä, joka oli seisonut tien tukkeena viikon päivät ja saanut viimeiset sivallukset kultaista maalipintaa vasta edeltävänä iltana.

Naiset olivat pukeutuneet käsin pitsitettyihin vartalonmyötäisiin mekkoihin, joita koristivat kultaiset paljetit ja lantiota ympäröivät silkkivyöt. Miehet pukeutuivat parhaimpiin saronkeihinsa. Gongit ja pentatoniset gamelat säestivät seremoniaa ja ilmassa väreili suuren kyläjuhlan tuntu.

Kun härkä oli Saran kohdalla, se leimahti mahtaviin liekkeihin. Paksu, vaaleanharmaa savupatsas kohosi kohti taivasta ja Sara tunsi liekkien hehkun ihollaan. Hänen mielensä valtasi syvä rauha. 

Agungin ruumis paloi härän sisuksissa ja hajosi takaisin maailmankaikkeuden elementteihin. Vuosikymmenten muistot roihusivat Saran sydämessä, hän oli polttohautajaisten arvovaltaisin vieras. Sitten hän muisti sanat, jotka Agung oli lausunut painaessaan tiikeribalsamia hänen otsalleen bambukatoksen alla neljäkymmentäkaksi vuotta sitten.

Kaiken jälkeen olemme yhtä.

Jälkisanat

Vietin keväällä 2019 viisi viikkoa Balin saarella. Jokin saaren ainutlaatuisessa kulttuurissa ja sen hengellisissä perinteissä resonoi. Niinpä halusin taltioida kiinnostavia yksityiskohtia johonkin muotoon, ja päätin vaihtelun vuoksi, perinteisen matkablogin sijaan, kirjoittaa novellin.

Ajattelen lukukokemuksen olevan kiinnostavampi kuin omasta matkastani raapaistu setti tapahtumia. Toivon tarinan sisältävän myös informatiivista arvoa. Olen tyytyväinen, jos novelli onnistuu tarjoamaan kurkistuksen siihen maailmaan ja kulttuuriin, jossa balilaiset elävät.

Lyhyenkin tekstinpätkän saa ahdettua täyteen faktoja, oli tarina tosi tai ei. Olen tehnyt parhaani, että ympäristön kuvailuun sekä paikallisten tapoihin, kulttuuriin ja uskontoon liittyvät yksityiskohdat pitävät paikkaansa. Suuren osan asioista olen tarkistanut tai lukenut jälkeenpäin kirjallisista lähteistä tai netistä luotettavina pitämistäni lähteistä.

Tarinan juoni on luonnollisesti keksitty. Tarinan elementit kuitenkin tuppaavat olemaan peräisin jostakin kokemastani tai näkemästäni. Mainittakoon esimerkiksi Canggun rannalla makaava kivilohkare, hindulainen puhdistusriitti, parantajan tapaaminen, polttohautajaiset Ubudissa, lukuisat joogat bambumajoissa ja kalastusalus, jonka kyljessä lukee we are one.