Huristeltiin lauantaina Repoveden kansallispuistoon. Helsingistä matka taittuu autolla kolmessa tunnissa, joten yöksi jääminen ei ole must. Pysäköintialueita on kolme, joista valitsimme Tervajärven parkkipaikan. Sieltä tsuppailimme männikkökumpu kerrallaan ensiksi Kuutinkanavalle, sitten Olhavanlammelle.

Kantohanki pelasti päivämme, sillä lunta oli yllättäen paikoin yli polvenkorkeuden, vaikka pääkaupunkiseudulla lunta ei ole näkynyt viikkoihin. Kuljimme merkittyjä reittejä pitkin, joten kartalla oli helppo pysyä. Itse asiassa eksyimme useammin automatkalla Helsingistä Kouvolaan.

Olhavanlammen rannalle tultuamme pysähdyimme arvioimaan jään kantokykyä. Hetken kuluttua viereisen rannan puskista astui jäälle kolme koiraa omistajineen. Sen verran huolettomalta näytti ulkoilijoiden askel, että seurasimme esimerkkiä ja menimme hämmästelemään Olhavanvuoren kallioseinämää lammelta päin.

Näkymät 40 metrisen kalliojärkäleen huipulta ulottuivat kauas koleassa maaliskuun lauantaissa. Raskas pilvipeite ja väritön maa maalasivat maiseman harmaaksi. Luonto näytti elottomalta kuin maalauksessa, jossa Repoveden siluetti peittyi suttuisen siveltimenvedon alle.